Rotat ja hiiret ovat yleisimpiä koe-eläimiä.
Eläinten alistaminen tieteellisiin tutkimuksiin aiheuttaa ristiriitaisia tunteita. Eläinkokeilla on huono maine, mutta niiden tekeminen koetaan välttämättömäksi. Eläinten etu joutuu väistymään, jos niillä tehtävillä kokeilla on mahdollista löytää esimerkiksi uusia parannuskeinoja vakaviin sairauksiin tai ratkaista vakavia elintapoihimme liittyviä ongelmia. Uuden tiedon hankkimatta jättämistä voidaan jopa pitää epäeettisenä tapana suojella eläimiä.
Lainsäädäntö heijastaa yleistä mielipidettä. Eläinkokeita ei voi tehdä noin vain. Siihen tarvitaan lupa asianomaiselta viranomaiselta. Viranomainen punnitsee, ovatko tutkimuksen hyödyt (uusi tieto) ja haitat (eläimelle) tasapainossa. Tutkimustulosten hyödynsaajia voivat ihmisten lisäksi olla muut eläimet ja ympäristö. Mitä tärkeämpää tietoa on odotettavissa, sitä enemmän eläimille saa aiheuttaa kärsimystä.
EU:n direktiiveillä on kyseenalainen maine, mutta muutaman vuoden takainen koe-eläindirektiivi on tuonut tiedemaailmaan täysin uuden ulottuvuuden: testien jälkeen terveet ja hyväkuntoiset eläimet voivat siirtyä yksityisiin koteihin viettämään eläkepäiviä.
Joissakin Euroopan maissa ja Yhdysvalloissa koe-eläiminä työuransa tehneitä koiria ja kissoja on siirtynyt perheisiin vuosikausia. Näistä kokemuksista tiedetään, että muutto kennelolosuhteista kodissa asuvaksi lemmikiksi aiheuttaa eläimille monenlaista stressiä, mutta koirien ja kissojen huolellinen valmentaminen on pehmentänyt siirtymistä uuteen elämänvaiheeseen. Ongelmia on kyetty lieventämään, kun niihin on huolella paneuduttu.
Helsingin yliopisto on tämän kevään aikana ensimmäisenä Suomessa soveltanut uudehkoa lakia ja luovuttanut kahdeksan beaglerotuista koekoiraa yksityiskoteihin. Kotiuttaminen on tapahtunut yhteistyössä SEY Suomen eläinsuojeluyhdistysten liitto ry:n kanssa. Koirien sopeutumista uusiin koteihin on tässä vaiheessa varhaista arvioida, mutta toivottavasti saamme myöhemmin kuulla mukavia koirauutisia.
Nykyisen lain myötä koe-eläimyydestä on tullut jonkinlainen työura, josta parhaassa tapauksessa voi selvitä hengissä. Tuskin silti kovin moni eläinyksilö onnistuu päätymään kotioloihin. Ihanteellisin vaihtoehto olisi, jos eläimet eivät lainkaan joutuisi tieteellisiin tutkimuksiin.
Eläinkokeet eivät ole itsetarkoitus vaan työkalu, jonka avulla on mahdollista altistaa tuntevia olentoja ikäville kokemuksille. Tällaisesta työkalusta pitäisi luopua kokonaan. Lainsäädännön tavoitteena on vähentää kokeisiin joutuvien eläinten lukumäärää, mutta käytännössä näin ei ole tapahtunut. Yhteiskunnallisten päättäjien ja tutkijoiden tulisi paremmin tiedostaa lain velvoite ja sen mukaisesti panostaa entistä enemmän eläinvapaiden tutkimusmenetelmien kehittämiseen.