Tag Archives: ikkuna

Rakennusten suunnittelussa on huomioitava linnut

Lokakuisen lauantaiaamun odottamaton valo ja kirkkaudessa kylpevät keltaiset lehmukset tervehtivät, kun astuin ulos kotitaloni ovesta. Asfaltoidun pihan ensi metreillä silmiini osui korea tilhi, joka makasi maassa muutaman metrin päässä kynnyksestä. Linnun kauniit siivet lepäsivät avattuina asfaltilla kuin varta vasten näytteille asetettuna. Vain rintaa vasten taipuneen pään asento kieli, että koreus oli hengetön. Vilkaisin selkäni takana kohoavaa ikkunoiden ja parvekelasien monoliittia. Kultaiset lehmukset, sininen taivas ja kaukainen utu heijastuivat kuin peilistä.

Korea tilhi makaa maassa siivet levällään. Niskan ja pään asento paljastavat, että kyse on onnettomuuden hengettömästä uhrista.

Ikkunatörmäysten aiheuttamat vammat ovat yksi lintujen yleisimmistä ihmisen toiminnasta aiheutuvia kuolinsyitä. Useimmat törmäykset tapahtuvat luonnollisesti taajamissa, joissa on eniten ihmisiä ja heidän isoikkunaisia kotejaan. Myös voimalinjat, ajoneuvot, mastot ja tuulivoimalat voivat koitua ilmassa liikkuvien eläinten turmaksi. Eniten tuhoa lintukannoille kuitenkin aiheuttaa niille sopivan elinympäristön pirstoutuminen ja supistuminen. Lintujen kannalta olemme tuhoisin niiden kohtaama laji.

Petolintujen varjokuvat voivat toimia ikkunoissa pelotteina ainakin aluksi. Naapurini laittoi avoimelle parvekkeelle ison haukankuvan pitääkseen pulut kaukana. Hetken ne pysyivät poissa, mutta jossain vaiheessa yksi uskalikko huomasi, ettei musta mörkö ole vaarallinen. Sen jälkeen muutkin pulut palasivat naapurin parvekkeen kaiteelle istumaan ja kakkimaan.

Asfalttiin jäänyt jälki paljasti linnun vammojen vakavuuden.

Vaihtoehtoisesti ikkunoihin voi kiinnittää useita pieniä siirtokuvia tai tarroja, jotka auttavat lintuja hahmottamaan, että siinä on este vapaan ilmatilan sijasta. Linnuille kohdistettuina liikennemerkkeinä on käytetty myös ikkunoiden ulkopuolelle ripustettuja verkkoja. Niiden on tarkoitus osoittaa, ettei tästä voi lentää. Ikkunamerkit ja verkot kuitenkin häiritsevät ihmiskatsojan esteettistä silmää. Sen vuoksi niitä ei juuri ole käytössä.

Useat muuttolintulajit taittavat matkaa öisin ja suunnistavat osittain tähtien mukaan. Pimeään aikaan ikkunoista kajastavat valot voivat vääristää matkalaisten kartanlukua. Erityisesti hyvin korkealle kurottautuvat rakennukset voivat saattaa kokonaisen parven hakoteille. Verhot ikkunoissa lintujen muuttoaikaan voisi estää osan harharetkistä, mutta asianomaisten talojen asukkaat eivät välttämättä edes tiedä, että kodin lämpimästi tuikkivat valot antavat vääriä suuntimia siivekkäille.

Rakennetusta ympäristöstä linnuille ja muille lentäville eläinlajeille aiheutuvat haitat pitäisi huomioida jo suunnitteluvaiheessa. Voimalinjat, mastot ja muut törmäyksiä tuottavat rakennelmat pitää rakentaa sen muotoisiksi ja merkitä niin, että linnut voivat havaita ne ajoissa ja siten valita toisen lentoreitin. Jos lintuturvallisuuden takaamiseen ei ole käytettävissä tarpeeksi tietoa, sitä pitää tuottaa laadukkaalla tutkimuksella.

Kestävä kehitys ja luonnon monimuotoisuuden säilyminen ovat lintujen ja ihmisten yhteinen etu.

Juupas-eipäs asbestista

 

    Asun muovihuppuun kiedotussa talossa. Rakennuksessa on kuusi kerrosta ja neljä rappua, jokaisessa parisen kymmentä kotia. Aika suuri paketti. Yli viisikymmenvuotiaan asumuksen ulkoseinät ovat pikku hiljaa rapautuneet ja alkaneet tulla elinkaarensa päähän. Sen vuoksi yhtiökokous päätti tehdä reippaan remontin. Seinien rappauksen lisäksi korjaussuunnitelmaan sisällytettiin parvekkeiden purkaminen ja rakentaminen uudestaan.

    Ruljanssin kestoksi on arvioitu yksitoista kuukautta. Se merkitsee, että asuntoni ikkunat on peitetty paksulla muovilla ja ajoittain myös vanerilevyillä melkein vuoden. Yhden kämpän kohdalla remontti viipyy vain murto-osan koko urakan ajasta, joten suurimmaksi osaksi ikkunoiden suojaamisesta meille asukkaille aiheutuva haitta on turhaa.

Parvekkeen ovi on jäänyt remontin ajaksi sulkematta ulkopuolelta. Tästä pääsee rakennustelineitä pitkin suoraan kadulle.

    Saneerausyhtiön kannalta on tietysti käytännöllistä, ettei asumismukavuutta tarvitse huomioida. Remppa voi olla levällään koko työmaan alueella, vaikka kerrallaan töitä paiskitaan vain muutamassa pisteessä. Asukkaat maksavat ja kärsivät, jotta yhtiön etu toteutuu. Olemme nöyrä kansa.

    Ennen töiden alkua meille asukkaille järjestettiin pari tiedotustilaisuutta, joissa olivat läsnä taloyhtiön, remontin suunnittelijoiden sekä urakoitsijan edustajat. Ensimmäisessä tapaamisessa mainittiin ohimennen, että asbestia on, mutta se hoidetaan asianmukaisesti. Toisessa infossa kysyin, miten meidät asunnoissa majailevat suojattaisiin asbestipölyltä purkutyön aikana? Urakoitsija totesi kuitenkin lyhyesti, ettei asbestia ole. Haitallinen aines oli muutamassa viikossa kadonnut.

    Kun parvekkeiden purkaminen alkoi, rappukäytävän ulko-oveen ilmestyi nimetön viesti. Siinä väitettiin, että nyt puretaan asbestia sisältävää materiaalia. Otin lapusta valokuvan ja lähetin sen isännöitsijälle kysyen, mistä voisi olla kyse? Vastaus tuli urakoitsijalta, joka totesi homman olevan hanskassa. ”Se siitä”, päättyi lyhyt ja jokseenkin ylimielinen viesti.

    Viikon kuluttua rappukäytävän seinään oli teipattu kopio ely-keskuksen tarkastusraportista. Sen mukaan purkutyömaalla oli asbestia, mutta sitä käsiteltiin asianmukaisesti. Urakoitsijan laiminlyönti oli asbestityömaasta varoittavan kyltin puuttuminen. Myöskään asukkaille ei oltu tiedotettu, vaikka tarkastajalle niin oli vakuutettu.

Viidennen kerroksen parvekkeet ilman väliseiniä ja vanhoja kaiteita muodostavat jännittävän käytävän.

    En tiedä, mitkä ovat saneerausfirmojen toimintaohjeet. Oliko meidän talon kohtelussa kyse yhtiön sisäisestä informaatiokatkoksesta vai tahallinen ongelman väistely? Asukkaille kuitenkin syntyi vahva epäluottamus sellaista yritystä kohtaan, joka ensin kertoo, että asbestia on, sitten kieltää sen, sitten väittää asian olevan kunnossa ja lopuksi pistää esille viranomaisen tarkastuskertomuksen asbestin käsittelystä.

    Jos urakoitsija on toiminut siinä luulossa, ettei asbestia ole, kytee ensimmäisenä epäilys, ovatko asukkaat – ja remonttimiehet – voineet vahingossa altistua pahamaineiselle rakennusmateriaalille? Talon koneellinen ilmastointi toimii melkoisen hyvin, jos mittarina käytetään märkien pyykkien kuivumista yön aikana. Ilman kiertämisestä huolehtiva huippuimuri on surissut normaalisti koko rempan ajan. Korvausilma otetaan ikkunoiden yläosien venttiileistä. Korvausilma on tullut asuntoihin suoraan asbestinpurkutyömaalta.

    Soitin ely-keskuksen asbestiasioista vastaavalle virkamiehelle, koska en enää luota urakoitsijaan. Mutta virkamies ei halunnut ottaa kantaa yksittäisen työmaan asioihin. En myöskään saanut vastausta, miten paljon asunnoissa remontin aikana asuvat ihmiset mahdollisesti olivat altistuneet asbestille. Virkamiehen mukaan asia oli todennäköisesti kunnossa, koska tarkastus oli tehty. En ole siitä niin varma.

    Käsitykseni mukaan vanhat parvekekaiteet olivat asbestilevyä. Jos olin altistunut keuhkosyöpää aiheuttavalle purkujätteelle, vahinko oli jo tapahtunut. En alun alkaenkaan etsinyt syyllistä, vaan tapaa välttyä vakavalta terveyshaitalta. Koska parvekkeet oli jo purettu, suojautumisesta ei enää ollut hyötyä. Asian selvittely jäi niin sanotusti vaiheeseen.

    Remontti on nyt suunnitelmien mukaisesti puolivälissä. Muutaman vuoden takaisesta putkien uusimisesta opin, että remppafirmat pitävät sopimussakkoja välttääkseen aikataulusta kiinni, mutta kiireen painaessa päälle ne alkavat luistaa laadusta. Työvirheitä korjataan jälkeenpäin pitkään. Odotan mielenkiinnolla, millaisia hutilointeja löydän uudesta asbestittomasta parvekkeestani.