Käärmeenpuremasesonki on tältä vuodelta hiipumassa eläinlääkärien vastaanotoilla. Kesäisen paisteen viiletessä vaihtolämpöiset matelijat liikkuvat vähemmän ja sen vuoksi luikertelevat entistä harvemmin ihmisten ja lemmikkieläinten kulkureiteille.
Eläinlääkärit tietävät kokemuksesta, että koiria kyyt purevat usein kuonoon tai muualle päähän. Kissoissa iskut osuvat tassuihin. Ero on helppo selittää lajikohtaisilla ominaisuuksilla. Kun koira kohtaa oudon otuksen, se lähestyy sitä haistellen nenä edellä. Jos kuono sattuu liian lähelle matelijaa, se puolustautuu puremalla ja silloin myrkkyhampaat osuvat helposti pään alueelle.
Kissat ovat varovaisempia. Ensin ne tarkastelevat matelevaa vierasta etäämpää ja lähestyvät sitten varovasti. Jalan mitan päästä ne sitten koettavat tassulla tuntematonta. Jos on huono tuuri, uhatun käärmeen hampaat käyvät mirrin koipeen.
Käärme eläinlääketieteellisen tiedekunnan lyyrassa.
Opetan yliopistossa, miten lääkkeitä käytetään eläinten sairauksien parantamiseen. Lääkeaineet eivät ole vaarattomia. Raja parantavan vaikutuksen ja myrkytyksen välillä riippuu annoksesta. Sopiva määrä tervehdyttää, mutta liian suuri aiheuttaa ikävyyksiä. Välillä ero näiden kahden vaihtoehdon välillä on hiuksenhieno.
Käärmeenmyrkyt ovat lääkeaineiden kaltaisia. Kautta aikain niitä on käytetty parantamaan ja tappamaan. Pieni annos lääkitsee, suuri vie hengen. Myrkyt ovat valkuaisaineita hajottavien entsyymien sekoituksia, joiden koostumus poikkeaa käärmelajista ja yksilöstä toiseen. Sen vuoksi myös vaikutukset vaihtelevat.
Antiikin mytologiassa Aesculapius oli lääketieteen jumala. Kuvissa ja patsaissa hänen kunnioitettava hahmonsa nojaa sauvaan, jota kiertää käärme. Sama luontokappale kiemurtelee edelleen lääketieteen ja lääkintätaidon symboleissa.
Etusivun otsikko Ilta Sanomissa 19.7.2016.
Kun puhutaan kuolettavan vaarallisista eläimistä, pelottelua on helppo käyttää vaikka myynnin edistämiseen. Heinäkuun nuivassa uutisvirrassa iltapäivälehti pauhasi etusivullaan, miten kotipihan kyy puri tunnettua käärmetutkijaa, joka hyökkäyksen seurauksena joutui teho-osastolle. Artikkelissa kokenut asiantuntija kertoi, miten yritti tarttua matelijaa päästä, mutta ote lipsahti.
Kyy on Suomen kolmesta käärmelajista yleisin eikä sitä ole rauhoitettu. Sen vuoksi monella on taipumus sahalaitaisen selän kohdatessaan tappaa sen kantaja. Hengen ottoa kannattaisi kuitenkin pohtia toistamiseen ainakin kahdesta syystä.
Ensimmäinen on, että käärmeet tuntevat kipua. Siksi ei ole samantekevää, miten niitä hutkii. Luikertelijoista on kaiken lisäksi hyötyä. Kyyt syövät hiiriä ja myyriä. Sillä tavalla ne rajoittavat meille haitallisten jyrsijöiden lukumäärää.
Kyy. Kuva Pixabay.
Kyiden suotuisa vaikutus näkyy myös pidemmällä tapahtumaketjussa. Pikkunisäkkäät ovat välttämättömiä, jotta punkit voisivat kasvaa aikuisiksi. Kun kyyt rajoittavat pienten jyrsijöiden lukumäärää, ne samalla pitävät punkkimäärän aisoissa ja pienentävät riskiä saada ikäviä tauteja punkinpuremista.
Myrkkykäärmeiden paikka ei ole pihoilla tai paikoilla, joissa ihmiset ja kotieläimet liikkuvat usein, mutta muualla niiden soisi voivan elää rauhassa. Kun seuraavan kerran kyyn kohdatessasi ryhdyt etsimään tappovälinettä, harkitse toinen kerta. Elävästä kyystä on enemmän hyötyä kuin kuolleesta.