Tag Archives: naukuminen

Tyhmä ei puhetta ymmärrä

    KUULOAISTIN avulla ihmiset ja eläimet tarkkailevat ympäristöään sekä pitävät yhteyttä toisiinsa. Maalla ja ilmassa elävien lajien viestittely on yleensä omin korvin kuultavaa, mutta ei aina. Sen voi todeta esimerkiksi lemmikkeinä elävistä rotista. Ne kuulostavat äänettömiltä, mutta oikeasti niiden äänet ovat niin korkeita, etteivät korvamme rekisteröi niitä ilman apuvälineitä.

    OMAN lajimme ääntelyn olemme nimenneet puheeksi. Wikipedia määrittelee puheen ainoastaan ihmiselle ominaiseksi keinoksi koodata kielellisiä viestejä. Puheäänen tuottamiseen käytämme siihen tarkoitettuja anatomisia rakenteita ja fysiologisia ominaisuuksia, jotka muilta lajeilta puuttuvat.

    PUHEEN määritelmä rajaa sen avulla tapahtuvan viestinnän vain ihmisten väliseksi yhteydenpidoksi. Kuitenkin puhe on äänenkäyttöä samalla tavalla kuin naukuminen on kissan tai haukkuminen koiran. Oman lajimme sanomiset voimme ymmärtää, mutta lajien välinen kommunikointi on vaikeaa, koska tuskin osaamme edes alkeita eläinten ääni-ilmaisuista.

Kissa kertoo ajatuksistaan, mutta toisen lajin edustajana en sen ääniviestiä ymmärrä.

    PÄIVÄNÄ muutamana kissani käveli vastaan olohuoneessa. Kun ohitimme toisiamme, mirri kirahti sarjan siriseviä kurkkuääniä. En yllättynyt, koska tämä otus naukuu harvoin. Äänestä ja tilanteesta tunnistin, ettei kyseessä ollut tervehdys, mutta tarkempaa selkoa kotipedon viestistä en saanut.

    SANATTOMIEN eläinten kummalliselta kuulostavan ääntelyn sisältö ei ole kiinnostanut tutkijoita, joiden panostukset ovat kohdistuneet esimerkiksi rehuihin. Niitä on kehitetty tieteellisin menetelmin, jotta turvattaisiin paras mahdollinen kasvu ja tuotos.

    MYÖS eläinten pito-olosuhteita on tutkimuslähtöisesti muutettu paremmin vastaamaan niiden lajinmukaisia tarpeita. Nykyisin lehmät saavat liikkua ja sioille tarjotaan mahdollisuus tonkia ja puuhata.

    VIIMEISIMMÄT tieteelliset hankkeet ovat tuottaneet hyvinvoinnin mittareita, jotka ympäristön sijasta perustuvat eläimen käyttäytymisen ja sitä kautta sen oman kokemuksen arviointiin. Puuhakas eläin on todennäköisesti terve ja joltisenkin hyvinvoipa.

    VASTA viime vuosina on luonnontieteissä alettu laajemmin tutkia eläinten kognitiivisia eli tietoiseen tiedonkäsittelyyn liittyviä ominaisuuksia. Siksi meille on ehtinyt kertyä melko niukasti tietoa eläinten älystä. Yleisvaikutelma on, että eläimet ovat kyvykkäitä. Ne osaavat ja ymmärtävät enemmän kuin olemme luulleet.

    MUIDEN lajien äänenkäytön sisällöstä on kovin vähän tietoa. Pidämme eläimiä tyhminä, koska ne eivät ymmärrä puhetta, mutta tietämättömyys on suurta myös toisinpäin. Emme mekään ymmärrä, mitä eläimet ääntelyllään yrittävät kertoa. Mene ja tiedä. Ehkä ne vastaavasti pitävät meitä tyhminä.

    ELÄINTEN kuuloaistiin perustuvan kommunikoinnin tutkimiseen kannattaa panostaa. Kun ymmärrämme paremmin toislajisten ääniviestejä, voimme entistä kattavammin huomioida niiden tarpeet. Kylkiäisenä saamme syvempää tietoa myös itsestämme.

Sirisevät kissat

    Ensimmäistä kertaa jaan kotini kahden kissan kanssa. Katti meillä on aina ollut, mutta vain yksi kerrallaan. Kissojen keskinäinen kanssakäyminen on tuonut esiin aivan uusia piirteitä näistä tutuista mutta silti arvoituksellisista petoeläimistä.

    Veljekset syntyivät perhekissan pentuina ja muuttivat meille kolmikuisina pikkuisina otuksina, joilla kyllä oli oikea kissan muoto, mutta ei kokemusta isosta maailmasta. Emon kodista lähtö otti koville. Saapumisiltana istuin tulokkaat sylissä ja kuuntelin sydäntä riipivää naukumista. Leikittely tai lohduttelu ei auttanut, jäntevät kissanpennut vääntäytyivät irti. Tarjosin ruokaa, ei kiinnostanut. Naukuminen jatkui.

Kissanpennut ovat siirtyneet sängyn alta sängyn päälle.

Kissanpennut ovat siirtyneet sängyn alta sängyn päälle.

   Illan kuluessa kollipojat vetäytyivät yhteiseen piiloon sängyn alle. Naukuminen vaihtui ääneksi, jota en ole aikaisemmin kuullut kissan suusta. Siitä oli nauku kaukana. Kissat kähisivät toisilleen, käyttivät omituisen särähtelevää kurkkuääntä. Se ei ollut kitinää tai kurnutusta, ei sihinää tai narinaa, ei korahdusta tai kehräystä, ei mouruamista, vikinää eikä nikotusta. Heinäsirkan siritys sordiino päällä voisi antaa aavistuksen ihmiskorvien vastaanottamista ääniaalloista.

    Pennut ovat kasvaneet ja ottaneet kodin haltuunsa, mutta siritys jatkuu. Se toimii erityisen tehokkaana kutsuäänenä, jos veljen olinpaikasta ei ole tietoa. Kadonnut kaksonen ilmaantuu välittömästi näkyviin paikasta missä kulloinkin sattuu lymyilemään.

    Sen rinnalla on pysynyt ensimmäisen illan vastavuoroinen sirkutus, jota on vaikea erottaa päivän hälyjen keskellä. Parhaiten sen kuulee hiljaisina aamuyön tuokioina, kun hämärässä aktiiviset luontokappaleet sirittelevät toisilleen. Se on selvää kissalta kissalle keskustelua.

    Yhtenä varhaisaamuna havahduin hereille, kun toinen viiksiniekoista lähestyi sänkyäni. Se pysähtyi viereeni lattialle ja tuijotti silmiin koko ajan sirittäen. Se oli uutta, kissa sirisi ihmiselle. Tilanne toistui päiväsaikaan, kun kuljimme yhtä jalkaa keittiöön. Jääkaapin kohdalla alkoi uudenlainen sirkutus, ääni kuin lattialautojen narina. Tehtäväksi anto kuitenkin oli selvä: kaapin ovi auki ja safka kuppiin.

    Miau! Naukumista on pidetty kissojen omimpana äänenä siinä määrin, että pikkulapsia opetetaan tunnistamaan kissa naukumisen perusteella. Näytetään kissan kuva ja sanotaan nau tai miau. 

Kissat kommunikoivat keskenään.

Kissat kommunikoivat keskenään.

  Nyt naukumisesta on saatu uutta tietoa. Tutkijat osoittivat, että kissat naukuvat pääasiassa ihmisille. Ne voivat naukua myös muille kissoille, mutta kovin harvoin. Siitä kissatieteilijät päättelivät, että naukuminen on opittu tapa saada ihmisten huomio puoleensa. Kissojen välinen äänellinen vuorovaikutus tapahtuu muulla tavoin, meillä mirrit sirisevät. Olen ylpeä kissojen luottamuksesta. Emännälleen sirisemällä ne osoittavat pitävänsä minua vertaisenaan kissana.